Autumnin järvi
Muistan hyvin nyt, kun tarina tapahtui.Syksyn lehdet leijuivat mittapuun mukaan maahan asti, kun järvi oli elpynyt, vehnä ja 35; 101; me uimme kuin lapset auringon alla, ja aurinko paistoi.Silloin me olimme ennen onnellisia.Luulin, että me olimme.Mutta totuus oli, että olit halunnut jättää minut, etkä uskaltanut kertoa minulle.Sinä kallisarvoisena yönä, järveä katsellen, hämärästi tajuissaan.Sinä sanoit: " Tarinamme on lopussa. "
Sade oli tappava kesän viimeisinä päivinä, ja sinä olit tappanut viimeisen rakkauden henkäykseni jo kauan sitten.En vieläkään usko, että I&_;39.I& 35;39;selviän toisesta rakkaustarinasta.Sinä veit minulta kaiken pois.Ja siinä minä seisoin, tiesin että minä olisin se joka jää jälkeen.Mutta silti tarkkailen järveä häm ärästi tajuissani, ja tiedän, että elämäni loppuu.